HAASTATTELU KEVÄT 2010

Tässä artikkelissa FREE-LANCE TOIMITTAJA ANNA TAIPALE haastattelee minua:

Selvännäkijä Carina Hagström. "Jos jäämme passiivisina odottamaan asioiden muuttumista, saamme odottaa ikuisesti".

Vaikean sairauden ja pitkän parantumisprosessin myötä Carina Hagström avautui näkymättömälle avulle ja kanavaksi enkeleille. Nykyisessä ammatissaan parantavana selvännäkijänä hän auttaa myös muita eheyttämään elämäänsä. 

Anna Taipale

Carina Hagströmin espoolaiseessa työhuoneessa käy trafiikki. Asiakkaat ovat eri-ikäisiä, kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevia miehiä ja naisia, jotka kaipaavat selkeytystä eloonsa. Monilla on haastavia tapahtumia; vakava sairaus, avioero, läheisen kuolema tai taloudellisia huolia. 

Hagströmin toimenkuva on paitsi helpottaa asiakkaansa oloa, auttaa tätä myös ymmärtämään syvemmällä tasolla, mistä haasteissa on kyse. Konsultoitava saa tunnin aikana uutta perspektiiviä siihen kuinka luovia elämässä rakentavammin eteenpäin. 

Tapaaminen alkaa keskustelulla siitä, mitä asiakkaan elämässä on meneillään. Hagström kyselee, kuuntelee ja sulkee sitten silmänsä. Työvuoroon saapuvat myös enkelit, joiden kanssa Hagström tekee yhteistyötä. Näkymättömät kollegat ovat hyvää tarkoittavia neuvonantajia, joiden kanssa selvännäkijä on keskusteluyhteydessä. Hagström kertoo, mitä enkelit sanovat, ja kuinka he asiakasta energiatasolla hoitavat. 

Konsultaatiossa avautuu konkreeettisia neuvoja mm. ihmissuhteisiin, työhön ja terveyteen liittyviin asioihin. Kyse ei kuitenkaan ole ennustamisesta, vaan olennaisinta on, että asiakkaan oma voima ja kyky kuunnella sisintään kasvaa.

- Monesti, kun meneillään on jokin voimakas emotionaalinen haaste, energiat valahtavat pohjalukemiin ja arjen asioiden hoitaminen on hankalaa. Rakastan työssäni sitä, kuinka nopeastikin tilanteisiin voi saada helpotusta. Useimmiten konsultaatiossa aukeaa jotakin oleellista. Se ei aina tarkoita sitä, että ongelmat välittömästi katoaisivat, vaan meissä voi käynnistyä pitkäaikaisiakin prosesseja. 

Tiukoissakin elämänmutkissa vastaanotolta lähtee yleensä huojentunut ja luottavaisempi ihminen. Hyvältä tuntuvan, omannäköisen elämän eteen pitää duunia tehdä itsekin, sen tietää myös Hagström itse. 

Vakava sairaus, uusi alku

1970-luvulla Carina Hagström oli teini, joka kuunteli Abbaa, sirklaili espoolaisella luistelukentällä ja kävi perheensä kanssa ulkomaanmatkoilla. Kunnes sairastui 14-vuotiaana selkäydintulehdukseen ja halvaantui. Traumaattisesta tapahtumasta alkoi pitkä, kaiken mullistava reissu kohti parempaa terveyttä. 

- Aluksi olin pyörätuolissa, ja lääkärit totesivat, etten kävelisi enää koskaan. Olen kuitenkin voimakastahtoinen ihminen, ja halusin ajatella, että tervehdyn vielä.

Hagströmin perheessä avauduttiin ennakkoluulottamasti erilaisille hoitomahdollisuuksille riippumatta siitä, mitä sairaalassa sanottiin. Toipilas kävi puolen vuoden ajan kahdesti viikossa kansanparantajalla, joka hoiti tytön kehoa voimakkaasti hieroen. Toisin kun lääkärit olivat ennustaneet, Hagström pääsi ylös pyörätuolista ja kykeni kävelemään kahden kepin avulla. 

- Heräsin ajatukselle, että on olemassa muutakin kuin tämä näkyvä maailma. Ensimmäisen parantajani kautta koin, että minua auttoi jokin sellainen voima, jota en pystynyt määrittelemään. Olen ymmärtänyt olleeni todella onnekas, mutta koen myös, että minun oli tarkoitus päästä pyörätuolista ylös. 

Hagström alkoi suhtautua avoimesti ja sisukkaasti parantumisen mahdollisuuteen. Enkelit saivat kuitenkin vielä odottaa. 

Kuka minä olen?

Kaksikymppisenä tuleva selvännäkijä puuhaili mitä muukin nuoriso: ansaitsi palkkansa tekemällä erilaisia toimisto- ja myyntitehtäviä, kävi ulkona ja vietti vilkasta sosiaalista elämää. Tavoitteena oli edelleen kropan eheyttäminen sellaiseen kuntoon, että käveleminen onnistuisi vielä normaalisti. 1980 ja 1990-luvuilla akupunktion, homeopatian ja muiden valtavirrasta poikkeavien hoitomenetelmien myötä myös henkiset asiat alkoivat kiinnostaa. Kolmen vuosikymmenen aikana Hagström on tutustunut lukemattomiin erilaisiin hoitomuotoihin ja matkannut monesti myös ulkomaille parantajien luokse. Kuka ja miksi täällä ollaan, olivat kysymyksiä, joita Hagström alkoi tutkia käymällä säännöllisesti tapaamansa parantavan selvännäkijän luona. 

- Siinä missä joku toinen menee psykoterapiaan tutustumaan itseensä, minun maailmankuvaani vastasi tämäntyyppinen apu. Uskon, että minulla on ollut näin vaikea sairaus, jotta lähtisin tutkimaan syvällisesti sitä, kuka olen. 

Myötätunto kasvaa vastamäkien kautta

Keväällä 2010 Carina Hagströmin olohuoneessa on koolla ryhmä miehiä ja naisia. Selvännäkökonsultaatioiden lisäksi Hagström vetää myös intensiivikursseja, joilla käydään läpi mm. itsetuntoon ja eheiden ihmisuhteiden rakentamiseen liittyviä teemoja. Hagströmin työn ydin on auttaa asiakasta muodostamaan hyvä suhde itseensä ja sen myötä myös muihin ihmisiin. 

Alkumeditaation jälkeen Hagström naurahtaa lempeästi. - Pitkä matka on tultu niistä ajoista, kun yritin meditoida 1990-luvun alussa. En tajunnut yhtään, mistä on kysymys, ja koko meditoiminen tuntui vaikealta. Tässä sitä nyt istutaan kanavoimassa ja kurssia vetämässä. 

Ajatus enkeleistäkin tuntui Hagströmiltä aikoinaan älyttömältä. Hän heittää vieläkin huumoria ammatistaan, mutta nyt näkymättömät työkaverit ovat naiselle rakkaita ja yhtä arkisia ja totta, kuin televisio omassa olohuoneessa. Vuodet parantavan selvännäkijän asiakkaana, erilaiset kurssit ja hoidot loivat väylän nykyiselle työlle. Enkelit, joiden kanssa Hagström tekee yhteistyötä, ilmaantuivat elämään runsaat 12 vuotta sitten, kun Hagströmin näkijänlahja avautui. 

-Uskon, että minun on tarkoitus tehdä juuri tätä työtä. Minulla on ollut haasteellinen elämänmatka oman terveyteni kanssa. Koen, että yläkerta on kouluttanut ja ravistellut minua paljon, jotta oppisin suhtautumaan myötätuntoisesti ja tuomitsematta itseeni ja toisiin.

Eheytyminen on mahdollista

Carina Hagströmin mielestä menneisyydestä irtipäästäminen on olennainen askel kohti parempaa elämänlaatua ja unelmiemme toteutumista. Valinta siitä, kuinka suhtaudumme elämään, ulkoisista tapahtumista riippumatta, on itsellämme. Vanhojen, kipeiden asioiden jauhaminen sitoo voimakkaasti menneeseen, eikä uusiin mahdollisuuksiin tarttuminen ja nykyhetkestä nauttiminen luonnistu.

- Aika ei paranna henkisiä ja emotionaalisia haavoja. Jos jäämme passiivisina odottelemaan, että asiat muuttuisivat, saamme odottaa ikuisesti. Tyytyessämme aina ajattelemaan, että elämä on vaikeaa, eivätkä asiat koskaan muutu, jäämme jumittamaan, emmekä oikein pääse eteenpäin. 

Vastuu hyvinvoinnista on jokaisella itsellään, eikä sisäistä työtä voi kukaan tehdä puolestamme. Peiliin katsominen ja omien tunteiden ja kipeiden kokemusten läpikäyminen rohkeasti ovat Hagströmin mukaan osa eheytymisen prosessia. 

Selvännäkijä huolehtii itsestään lempeästi ja käy säännöllisesti erilaisissa hoidoissa. Hagström kävelee edelleen yhden kepin avulla, yhä parempaa terveyttä tavoitellen. Itsensä arvostaminen on hänen mukaansa lähtökohta sille, että kykenemme ottamaan vastaan elämän hyvää. 

Carina Hagström kannustaa tutkimaan ennakkoluulottomasti erilaisia avun mahdollisuuksia myös silloin, kun elämä näyttää synkimmän puolensa. Periksi ei kannata antaa. 

- Suostumme olemaan uhreja, jos ajattelemme jatkuvasti, että elämä on kohdellut meitä kaltoin. Sen sijaan voisimme käyttää energiaamme sen tutkimiseen, mitä asioille voi tehdä. Kun lakkaamme syyttämästä itseämme, maailmaa tai muita ihmisiä, otamme elämän ja hyvinvointimme omiin käsiin.